Multimodekuitujen

Multimodekuitujen ovat optisia kuidut, joissa signaali voi kulkea useiden moodien kautta samanaikaisesti. Ydinkoko on suurempi kuin yksimoodikuitujen; tyypillisiä ydinkokoja ovat noin 50 µm tai 62,5 µm, ja vaippa on noin 125 µm. Kuituja valmistetaan sekä step-index- että graded-index -hybridimuodoissa, ja näillä rakenteilla on vaikutusta modal dispersioniin.

Valon kulku multimodekuituissa aiheuttaa modal dispersionia, koska eri moodien ryhmännopeudet eroavat. Tämä rajoittaa kaistanleveyttä ja etäisyyttä, jolloin multimodekuituja käytetään pääasiassa lyhyissä ja kohtuullisen pitkissä linkeissä, kuten lähiverkoissa ja datakeskuksissa. Yksinkertaiset, edulliset järjestelmät voivat hyödyntää multimodekuituja, kun kustannukset ja asennuksen yksinkertaisuus ovat keskeisiä tekijöitä.

Käytössä on erilaisia ydinkokoja ja luokituksia, kuten 50/125 ja 62,5/125 μm, sekä eritasoisia suorituskykypaketteja. Tyypillisiä käyttölämpötiloja ja jännitteitä vastaavilla laserdiodien ja LEDien yhdistelmillä multimodekuituja sovelletaan auringonvalon säteilyä tulkitsevissä sekä dataverkoissa: 850 nm (yleensä LED/VCSEL) sekä pidemmät 1300–1550 nm alueet kuituihin, joissa häviöt ovat pienempiä. Attentuations-arvot ovat suurempia 850 nm alueella kuin 1300–1550 nm alueilla, jolloin pitkien linkkien kustannukset ja suorituskyky painottuvat toisenlaisiin kuituihin.

Standardit ja luokitukset viittaavat ITU-T G.651/652 -perheet sekä ISO/IEC 11801 -normeihin. Ominaisuuksiensa vuoksi multimodekuituja käytetään yleisesti lyhyissä ja keskisuurissa verkko-ympäristöissä, missä nopeudet ja kustannukset ovat etusijalla, ja niiden rooli täydentyy jatkuvasti uusilla grade-prodeseilla, kuten OM4/OM5, jotka tukevat korkeampia tiedonsiirtonopeuksia pidemmillä etäisyyksillä.