Mosaiikin

Mosaiikki on taidemuoto, jossa pienistä paloista, joita kutsutaan tessereiksi, muodostetaan kokonaisuus – kuva, kuvio tai koriste. Materiaalit vaihtelevat kivestä ja lasista keramiikkaan; nykyaikaisessa mosaiikissa käytetään usein myös metallia, muovia sekä lasimosaiikkia. Palat kiinnitetään alustaan laastin tai liiman avulla siten, että ne asettuvat tiiviisti vierekkäin. Lopullinen pinta voidaan viimeistellä upottamalla palat niin, että ne ovat tasaisella pinnalla.

Historia: Mosaiikit juontuvat muinaisten Lähi-idän ja Välimeren alueen sivilisaatioista. Kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät niitä lattioihin ja seiniin. Bizanttilaisella ajalla mosaiikit saavuttivat erityisen merkityksen uskonnollisessa taiteessa: kirkkojen kupolit ja seinäpinnat toimivat tärkeitä kuvien ja kertomusten ilmaisukanavina. Keskiajan ja renessanssin aikana mosaiikit säilyivät tärkeinä arkkitehtuurin koristeina, ja 19. sekä 20. vuosisadalla niille avautui uutta roolia modernissa arkkitehtuurissa sekä julkisissa tiloissa ja taiteessa.

Tekniikka ja käyttökohteet: Usein mosaiikit rakennetaan suoraan paikan päällä lattialle tai seinälle, mutta niitä voidaan valmistaa myös pieniksi paneeleiksi ja asentaa myöhemmin. Materiaalien valikoima ja palojen koko määrittelevät lopullisen ilmeen sekä kestävyyden. Nykyään mosaiikki on sekä perinteinen käsityö että nykyaikaisen taiteen media; sitä käytetään sisustuksissa, arkkitehtuurissa ja julkisessa taiteessa.