Modaalisuudella

Modaalisuudella tarkoitetaan kielitieteessä ilmiötä, jossa lausumalle annetaan modaalinen merkitys: halukyys, mahdollisuus, välttämättömyys, lupa tai kyvyllisyys. Modaalisuus kattaa sen, miten puhuja suhtautuu väittämän todellisuuteen tai mahdillisuuteen. Finnish-kirjallisuudessa termiä käytetään sekä semanttisena että syntaktisena ilmiönä: lausuman sisäinen asenne voidaan ilmentää useilla tavoilla, ja modaalisuus voi liittyä sekä verbimuotoihin että adverbiaalisiin keinoihin.

Modaalisuutta voidaan lähestyä kahdella pääkategorialla: episteminen modaalisuus (todennäköisyyden tai tiedon valossa) sekä deonttinen modaalisuus (pätevyyden tai velvollisuuden kautta). Lisäksi voidaan puhuta dynamisesta modaalisuudesta, joka viittaa toimijan kyvykkyyteen tai controllerin asenteeseen tilanteessa.

Ilmaisukeinoina modaalisuus ilmenee erityisesti seuraavilla tavoilla: modaaliset verbit kuten voida, saada, täytyä ja pitää; niiden modaaliset merkitykset voivat ilmaista mahdollisuutta, lupaa tai velvollisuutta, esimerkiksi “Se voi olla totta.” tai “Sinun on lähdettävä.” sekä “Sinä saat mennä.”. Lisäksi modaalisuutta voidaan ilmaista periphrastisesti, konditionaalin kautta (esim. “voisi/voit”), tai adverbiaalisin ilmauksin kuten mahdollisesti, todennäköisesti.

Modaalisuutta tutkitaan sekä sosiolingvistiikan että syntaksin näkökulmasta, ja sitä tarkastellaan usein suhteessa lauseen muihin aikamuotoihin ja ilmaisutapoihin. Monissa kielissä modaalisuus on keskeinen osa lausuman illokutionaarista voimaa ja viestinnällistä stantaa, eikä se rajoitu vain yksittäiseen verbimuotoon vaan ilmentyy moninaisina rakenteina.