MoSCoWmenetelmä

MoSCoWmenetelmä on priorisointimenetelmä projektinhallinnassa ja ohjelmistokehityksessä, jolla määritellään, mitkä vaatimukset toteutetaan nykyisessä aikataulussa. Sen nimen alkuperä juontuu sanoista Must, Should, Could ja Won't, jotka kuvaavat kriteerejä: kriittiset, tärkeät mutta ei kriittiset, toivottavat sekä ei tällä kertaa toteutettavat. Menetelmää käytetään yleisesti sidosryhmien kanssa tavoitteiden ja resurssien kohdistamiseen sekä backlogin tai tuoterivin suunnittelun tukena.

Käyttöprosessi sisältää vaatimuslistan, priorisointien luomisen MoSCoW-kategorioihin, neuvottelut kategorioiden sisällöstä ja sitoutumisen aikatauluun. Must-have-vaatimusten on oltava toteutettavissa ja niiden puuttuminen voi estää projektin onnistumisen. Should-have ovat tärkeitä, mutta niiden puuttuminen ei tee projektia täysin epäonnistuneeksi, vaan vaikutukset ovat merkittäviä. Could-have ovat toivottavia ja lisäarvoa tuovia, mutta valinnaisia. Won't have this time merkitsee, että kyseiset ominaisuudet jätetään pois tämän aikavälin suunnitelmasta, mutta voivat palata tulevaisuudessa.

Menetelmän etuna on selkeä, yhteisymmärrykseen perustuva tapa hallita laajuutta ja vaihtuvia vaatimuksia sekä estää scope creep. Rajoituksina ovat subjektiivisuus, sidosryhmien mahdolliset ristiriidat ja väärinkäytön vaara priorisoinnin perusteena. Tehokas käyttöönotto vaatii fasilitaattorin, selkeät hyväksyntäkriteerit sekä säännölliset tarkistukset ja dokumentoinnin perusteluineen.

MoSCoW soveltuu sekä perinteisten että ketterien projektien backlogien hallintaan ja iteratiiviseen kehitykseen, ja sitä voidaan käyttää yhdessä muiden priorisointityökalujen kanssa.