Mittaustyksikköjärjestelmä

Mittaustyksikköjärjestelmä viittaa standardoituun kokoelmaan mittayksiköitä, joita käytetään yhdessä suhteellisten mittausten suorittamiseen. Nämä järjestelmät ovat välttämättömiä tieteellisessä tutkimuksessa, teollisuudessa ja jokapäiväisessä elämässä, koska ne tarjoavat yhteisen kielen ja vertailupisteen kvantitatiivisille arvoille. Yleisimmin käytetty mittaustyksikköjärjestelmä nykyään on Kansainvälinen yksikköjärjestelmä (SI), joka on moderni versio metrijärjestelmästä.

SI-järjestelmä perustuu seitsemään perusyksikköön: metrin pituudelle, kilogramman massalle, sekunnin ajalle, ampeerin sähkövirralle, kelvinin termodynaamiselle lämpötilalle, moolin aineen määrälle ja kandela valovoimakkuudelle. Kaikki muut SI-yksiköt, kuten neliömetri, kuutiometri tai newton, ovat johdettuja näistä perusyksiköistä. SI-järjestelmää käytetään lähes kaikissa maailman maissa sen johdonmukaisuuden ja laajalti hyväksytyn luonteen vuoksi.

Ennen SI-järjestelmää ja sen rinnalla on ollut useita muita mittaustyksikköjärjestelmiä. Esimerkiksi brittiläinen yksikköjärjestelmä, joka sisältää jaardeja, puntia ja paunoja, on edelleen käytössä joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa. Historiallisesti käytössä on ollut myös lukuisia paikallisia ja kansallisia järjestelmiä, jotka ovat usein perustuneet luonnonilmiöihin tai ihmiskehon mittoihin, mutta ne ovat nykyään pitkälti syrjäytyneet standardoiduista järjestelmistä. Mittaustyksikköjärjestelmän valinnalla ja sen noudattamisella on suuri merkitys mittaustulosten toistettavuuden, vertailtavuuden ja ymmärrettävyyden kannalta.