Minäviestejä

Minäviestejä, tai I-messages, ovat viestinnän muoto, jossa puhuja ilmaisee omat tunteensa ja tarpeensa omasta näkökulmastaan ja ottaa vastuuta sanoistaan. Ne käytetään konfliktin ehkäisyyn ja rakentavaan vuorovaikutukseen.

Minäviestin perusmuoto koostuu neljästä osasta: havainto, tunne, tarve ja pyyntö. Havainto kuvaa tapahtuman objektiivisesti ilman tulkintoja. Tunteen nimeäminen ilmaisee, mitä kokee. Tarve selittää, miksi tilanne koskee puhujaa. Pyyntö on konkreettinen toivomus siitä, miten tilannetta voisi muuttaa.

Minäviestejä käytetään monenlaisissa yhteyksissä: perhe- ja parisuhteissa, työyhteisössä, opetuksessa. Ne voivat lisätä vastavuoroisuutta ja vähentää defenssiivisuutta, koska ne keskittyvät puhujan kokemukseen eikä toisen syyttelyyn. Hyvin muotoiltu minäviesti on sekä selkeä että loukkaantumista vähentävä.

Harjoittelu ja hienosäätö ovat tärkeitä. Vältä yleisluontoista syyttelyä, viittaa konkreettisiin havaintoihin ja vältä yleisiä valituksia. Anna tilaa kuuntelulle ja ole valmis keskustelemaan. Esimerkki: "Kun näen, että sovittu aikataulu ei toteudu, tunnen huolta, ja toivoisin, että voimme sopia selkeämmästä aikataulusta."