Mikroaaltokomponentit

Mikroaaltokomponentit ovat elektronisia komponentteja, jotka on suunniteltu toimimaan mikroaaltoalueella, tyypillisesti taajuuksilla 300 MHz:stä 300 GHz:iin. Nämä komponentit ovat välttämättömiä langattomassa viestinnässä, tutkajärjestelmissä, satelliittitekniikassa ja monissa muissa korkeataajuisissa sovelluksissa.

Yleisiä mikroaaltokomponentteja ovat muun muassa:

Transistorit: Erityisesti suurnopeustransistorit, kuten MESFETit (Metal-Semiconductor Field-Effect Transistors) ja HEMT:t (High Electron Mobility Transistors), joita käytetään vahvistimissa ja oskillaattoreissa.

Diodit: Schottky-diodit ovat yleisiä ilmaisimina ja sekoittimina mikroaaltoasteissa. IMPATT-diodit (Impact Avalanche Transit-Time) ja Gunn-diodit ovat esimerkkejä aktiivisista komponenteista, joita käytetään oskillaattoreissa.

Passiiviset komponentit: Näitä ovat muun muassa:

Resistorit: Suunniteltu toimimaan korkeilla taajuuksilla ilman merkittävää induktanssia tai kapasitanssia.

Kondensaattorit: Pienikokoisia, usein keraamisia tai kalvotyypin kondensaattoreita, jotka on optimoitu mikroaaltoille.

Kelat: Suunniteltu minimoimaan sarjaresistanssia ja oman resonanssitaajuuden vaikutusta.

Suodattimet: Käytetään signaalien taajuuksien valikoivaan päästämiseen tai estämiseen.

Aaltoputket: Ohjaavat mikroaaltoenergiaa.

Liittimet ja kaapelit: Erityisesti mikroaaltoalueelle suunniteltuja, kuten SMA-liittimet.

Integroidut piirit: Monet mikroaaltotoiminnot, kuten vahvistimet ja sekoittimet, integroidaan erillisiin siruihin, jotka on valmistettu erityisistä puolijohdemateriaaleista. Mikroaaltokomponenttien suunnittelussa ja valmistuksessa on otettava huomioon monia tekijöitä, kuten häviöt, kohina, tehonkesto ja tarkka impedanssisovitus, jotta saavutetaan optimaalinen suorituskyky.