Metallintyöstötekniikat

Metallintyöstötekniikat viittaavat erilaisiin menetelmiin, joita käytetään metallimateriaalien muokkaamiseen ja muotoilemiseen haluttuun muotoon ja kokoon. Nämä tekniikat voidaan jakaa karkeasti kahteen pääluokkaan: kuuma- ja kylmätyöstöön.

Kuumatyöstössä metallia lämmitetään sen uudelleenkiteytymislämpötilan yläpuolelle, mikä tekee siitä plastisempaa ja helpommin muovattavaa. Yleisiä kuumatyöstötekniikoita ovat takominen, valaminen, pursotus ja kuumavalssaus. Takomisessa metallia lyödään tai puristetaan muotoon lämmitettynä. Valamisessa sula metalli kaadetaan muottiin, ja pursotuksessa metalli pakotetaan muotin läpi haluttuun poikkileikkaukseen. Kuumavalssauksella metallia työstetään valssien välissä sen ollessa kuumaa.

Kylmätyöstö puolestaan suoritetaan metallin uudelleenkiteytymislämpötilan alapuolella, mikä yleensä parantaa metallin lujuutta ja kovuutta työstökovettumisen vuoksi. Esimerkkejä kylmätyöstötekniikoista ovat kylmävalssaus, kylmäveto, puristus ja leikkaus. Kylmävalssauksella metallia muokataan valssien välissä huoneenlämmössä. Kylmävedolla metallia vedetään suppilon läpi ohuemman muodon aikaansaamiseksi. Puristuksessa käytetään korkeaa painetta muodon muuttamiseksi. Leikkaus on prosessi, jossa materiaalia poistetaan terävillä työkaluilla.

Lisäksi on olemassa useita muita metallintyöstötekniikoita, kuten koneistus (esimerkiksi sorvaus ja jyrsintä), jolla poistetaan materiaalia, ja hitsaus, jolla yhdistetään metallikappaleita. Työstötekniikan valinta riippuu metallin tyypistä, halutusta lopputuloksesta, valmistusmäärästä ja taloudellisista tekijöistä.