Metallikalvoja

Metallikalvoja ovat ohuita kalvoja, joiden pinnalla on metallikerros tai joissa koko kalvon koostumus on metallinen. Yleisimmät muodot ovat alumiinikalvo sekä metallisoidut kalvot, joissa ohut metallikerros on siirretty polymeerialustalle, kuten PET:iin tai BOPP:iin. Alta löytyy sekä suora metallikalvo että metallisoitu kalvo, jolla saavutetaan samanlainen, mutta usein kustannuksiltaan pienempi, ominaisuuspaketti.

Käyttökohteet

Elintarvike- ja lääkeala: estävät kosteuden, hapen ja hajujen pääsyn tuotteeseen sekä suojaavat valolta. Pakkausmateriaalina ne pidentävät tuotteiden säilyvyyttä ja pittävät laadun. Elektroniikassa metallikalvoja käytetään eristeissä ja suojakalvoina sekä joidenkin kapasitorien kalvoina. Rakennusteollisuudessa metallikalvot toimivat eristys-, heijastus- ja suojaominaisuuksilla. Lisäksi niitä käytetään koriste- ja arkkitehtuurisissa sovelluksissa sekä erikoissovelluksissa, joissa tarvitaan heijastavaa pintaa tai suojaa.

Valmistus

Alumiinikalvo valmistetaan yleensä valssaus- ja annealing-prosesseilla, jolloin muodostuu ohut, kestourallinen kalvo. Metallisoidut kalvot syntyvät, kun metallikerros ( usein alumiini) siirretään vacuum- tai sputter-depositionin avulla polymeerialustalle (esim. PET, CPP, PLA).

Ominaisuudet ja rajoitteet

Metallikalvo tarjoaa erinomaiset barier-ominaisuudet kosteuden, hapen ja ilman suhteen sekä hyvän UV-suojan. Metallikalvot ovat jäykkiä ja taipuvat hyvin kevyesti, mutta voivat olla herkkiä naarmuille ja pinhole-tai reiki-tyyppisille vioille. Metallisoidut kalvot tarjoavat kustannushyötyjä ja parempaa muokkautuvuutta, mutta niiden kosteutta- ja hapenesto ei aina yllä täyden metallikalvon tasolle. Kierrätettävyys on yleisesti parantunut, erityisesti kun otetaan huomioon kierrätyspainotteiset pakkausratkaisut.