Merkkikoodijärjestelmät

Merkkikoodijärjestelmät, tunnettu myös nimellä merkkikoodausjärjestelmät tai koodausjärjestelmät, ovat tapoja esittää ja tallentaa tekstiä tietokoneissa ja muissa digitaalisissa laitteissa. Ne muuntavat kirjaimet, numerot ja symbolit numeerisiksi arvoiksi, joita tietokoneet ymmärtävät. Tämä mahdollistaa tiedon käsittelyn ja siirtämisen.

Yksi varhaisimmista ja tunnetuimmista merkkikoodijärjestelmistä on ASCII (American Standard Code for Information Interchange). ASCII käyttää 7 tai 8 bittiä kunkin merkin esittämiseen, mahdollistaen 128 tai 256 erilaista merkkiä. Se kattaa englanninkieliset kirjaimet, numerot ja yleisimmät välimerkit. ASCII oli pitkään yleinen standardi, mutta sen rajoitukset ilmenivät tarpeena tukea muita kieliä, joissa on erikoismerkkejä tai ei-latinalaisia aakkosia.

Laajempien kielivalikoimien tukemiseksi kehitettiin monenlaisia muita koodausjärjestelmiä. Esimerkiksi ISO 8859 -sarja tarjoaa erilaisia koodauksia eri kielialueille. Nykyaikaisin ja laajimmin käytetty merkkikoodijärjestelmä on Unicode. Unicode pyrkii kattamaan kaikki maailman kirjoitusjärjestelmät ja symbolit, ja se käyttää huomattavasti enemmän bittejä merkin esittämiseen, mahdollistaen miljoonia erilaisia merkkejä. UTF-8 on yleisin Unicode-koodausmuoto, joka on yhteensopiva ASCII:n kanssa ja käyttää vaihtelevan pituisia tavuja merkkien esittämiseen, mikä tekee siitä tehokkaan ja joustavan.