Merkintäkieli

Merkintäkieli on tietotekniikassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan kieliä, joiden avulla tekstiin tai dataan merkitään rakennetta, esitystapaa tai semantiikkaa ilman ohjelmointilogiikkaa. Merkintäkielet voivat olla kuvaavia tai dataa kuvaavia, ja niitä käytetään erityisesti sisällön rakenteen erottamiseen sen esitystavasta.

Tyypillisiä merkintäkieliä ovat HTML, XML, Markdown ja LaTeX. HTML kuvaa verkkosivujen rakennetta ja esitystä käyttämällä tageja kuten h1, p ja div. XML on laajalti käytetty kuvaamaan strukturoitua dataa, jolloin samankaltainen tieto samalla tavalla jäsennellään sekä ihmis- että konekielellä. Markdown on kevyt merkintäkieli, joka kääntyy helposti HTML:ksi ja on suosittu kirjoitetun sisällön nopeaan muotoiluun. LaTeX puolestaan on korkeasti typografian hallintaan suunnattu merkintäkieli, jota käytetään erityisesti tieteellisessä julkaisutoiminnassa.

Syntaksi ja semantiikka: merkintäkielet määrittelevät, miten sisällöt merkitään (elementit, atatribuutit) ja mitä ne edustavat. Validointi ja yhteensopivuus: rakenteen oikeellisuus voidaan varmistaa muun muassa DTD:n, XML-skenen, RELAX NG:n tai muun määrityksen avulla. Muunnokset ja renderointi: sisällön voi muuntaa toisiin formaatteihin tai muotoihin käyttöön XSLT:n tai vastaavien työkalujen avulla.

Käyttökohteita ovat verkkosivut, tekninen dokumentaatio, kirjasto- ja julkaisujärjestelmät sekä ohjelmointiprojektien dokumentointi. Merkintäkielet auttavat erottamaan sisällön rakenteen esityksestä, mikä parantaa uudelleenkäytettävyyttä, saavutettavuutta ja monikielistä julkaisua. Historian myötä merkintäkielet ovat kehittyneet yhä monipuolisemmiksi tiedonhallinnan ja tiedonvälityksen välineiksi.