Magnetoituneet

Magnetoitunut tarkoittaa esinettä tai materiaalia, jonka magneettiset domainit ovat asettuneet tiettyyn suuntaan, jolloin niillä on nettomagneettinen momentti. Useimmat magnetoituneet aineet ovat ferromagneettisia tai ferrimagnettisiä, kuten rauta, nikkeli ja koboltti sekä niiden seokset ja magneetit. Magnetoituminen voi olla pysyvää tai tilapäistä: pysyvät magnetoituneet säilyttävät magneettisen tilansa ilman ulkoista magneettikenttää, kun taas tilapäisesti magnetoituneet menettävät sen, kun kenttä poistuu.

Magnetoituminen tapahtuu, kun ulkoinen magneettikenttä saa aineen domainit asettumaan samaan suuntaan. Riittävä määrä domain-alueita kääntyy, jolloin syntyy pysyvä magneettinen tila. Kovakantiset magneetit säilyttävät magneettisuutensa paremmin ja niillä on korkea vastustuskoe ulkoisen kentän purkautumiselle; pehmeät magneetit magnetoituvat helposti mutta menettävät magneettisuutensa nopeasti, kun kenttä poistuu. Magnetoitumista voidaan aikaansaada myös sähkövirran avulla (elektromagneetit) tai mekaanisella käsittelyllä.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat jäännösmagnetoituminen ja coercivity. Jäännösmagnetoituminen mittaa aineen kykyä säilyttää magneettisuus ilman ulkoista kenttää. Coercivity kertoo sen, kuinka vahvaa vastakenttää tarvitaan magneettisuuden säilyttämiseksi tai poistamiseksi. Kovakantiset magneetit omaavat sekä korkean jäännösmagnetoitumisen että suuren coercivityn, pehmeät magneetit taas pienen coercivityn, mikä mahdollistaa magneettisuuden nopean vaihtelun.

Sovelluksia ovat permanettimagneetit moottoreissa, generaattoreissa ja kaiuttimissa, magneettiset tallennuslaitteet sekä mittaus- ja kuvantamislaitteet, kuten MRI. Magnetoituneet aineet voivat vaikuttaa herkästi muihin laitteisiin, joten turvallisuus- ja yhteensopivuuskysymykset ovat huomioon otettavia.