Magnetoituneessa

Magnetoituneessa tilassa tarkoitetaan tilaa, jossa kappaleen tai aineen kokonaismagneettinen momentti on ei-nollaa johtuen atomeissa olevien magneettisten momenttien järjestäytymisestä. Tila voi syntyä, kun ulkoinen magneettinen kenttä indusoi magnetoitumisen tai kun materiaalityypin luontaisten vuorovaikutusten seurauksena magneettiset momentit asettuvat vahvasti päällekkäin, kuten ferromagneetisissä aineissa.

Magneettinen momentti syntyy elektronien spinin ja mahdollisesti orbitalisen liikkeen aiheuttamista magneettisista momenteista. Järjestäytyminen tapahtuu muun muassa vaihdemoottorin (exchange) vuorovaikutusten vaikutuksesta, jolloin alueet eli magnetiset domaatit asettuvat samaan suuntaan. Ulkoisen kentän vaikutuksesta dominoiden suuntaa voidaan muuttaa, mikä johtaa magnetoitumisen kasvuun. Joissain materiaaleissa magnetoituminen säilyy osittain myös ilman ulkoista kenttää, jolloin syntyy jäännösmagnetointia. Tällöin magnetoituneesta tilasta on kyse vielä, kun kenttä poistettu.

Mittauksissa käytetään esimerkiksi magneettista sieviäksit ja magnetointia kuvaavaa suuretta M sekä magneettista permeabiliteettia. Paramagneettisissa aineissa M on lineaarinen H:n suhteen (M ≈ χH), kun taas ferromagneettisissa aineissa magnetoituminen on epälineaarista ja voi esiintyä hysteresis-käyränä.

Käytännössä magnetoitunutta tilaa hyödyntäviä sovelluksia ovat magneettiset tallennuslaitteet, sähkökoneet, transformerit ja magneettikuvaus. Magnetoituneita materiaaleja tarkastellaan usein ominaisuuksilla kuten magnetoitumisaste, jäännösmagnetointi ja kestolujuus.