Maastopyöräily

Maastopyöräily on pyöräilyn alalaji, jossa ajetaan epätasaisilla poluilla, metsäteillä ja muilla maastoympäristöissä. Laji kattaa monia tyylisuuntia, kuten maastokrossi (cross-country), downhill (ala- tai alamäkipyöräily), enduro, four-cross, trials ja freeride, joiden vaativuus ja varustelu vaihtelevat merkittävästi.

Varusteisiin kuuluvat maastopyörä, joka voi olla hardtail (vain etujousitus) tai täysjoustoinen (etu- ja takajousitus), vahvemmat vanteet, leveämmät ja kulutusta kestävämmät renkaat sekä levyjarrut. Monissa lajeissa käytetään myös suojavarusteita kuten kypärää, polvi- ja kyynärsuojia sekä pehmeästä materiaalista valmistettuja vaatteita. Tekniikkaan kuuluu linjanvalinta, painonsiirto, jarrutus ja vaihteiden käyttö eri maasto-olosuhteissa.

Maastopyöräily kehittyi 1970–80-luvuilla ja on sittemmin kansainvälinen kilpa- ja harrastusmuoto; maastokrossi on ollut olympialaji vuodesta 1996 ja kansainvälisiä kilpailuja järjestää mm. UCI. Suomessa maastopyöräily on suosittua monipuolisen maaston ansiosta, ja paikallisia polkuja, maastokisoja sekä pyöräilyseuroja on runsaasti.

Ympäristö- ja reittietiketti on olennainen osa lajia: poluilla tulee noudattaa merkintöjä, välttää ajamista suljetuilla tai herkillä alueilla ja minimoida eroosio etenkin märällä kelillä. Turvallisuus, kuntoilu ja luonnon kunnioittaminen muodostavat maastopyöräilyn keskeiset periaatteet.