Maaainesvarojen

Maaainesvarat ovat geologisia materiaaleja, jotka ovat peräisin maaperästä ja kallioperästä sekä joita voidaan hyödyntää rakennus-, teollisuus- ja energiasektorilla. Näihin kuuluvat erityisesti sora, hiekka, murskattu kivi sekä erilaiset rakennus- ja teollisuusmineraalit kuten save ja kiillemineraalit. Maa-ainesvaltaisuus riippuu sekä kivilajista että taloudellisista tekijöistä, kuten hintatasosta, teknisistä mahdollisuuksista ja ympäristövaikutuksista.

Maaainesvarat voidaan luokitella ja arvioida usealla tasolla. Yleensä puhutaan varoista ja varannoista: varat viittaavat kokonaisuuteen, joka voisi olla taloudellisesti hyödynnettävissä nykyisin käytettävillä tekniikoilla ja hinnoilla, kun taas varat voivat sisältää todetut ja todennäköiset esiintymät sekä niiden taloudellisen hyödyntämiskelpoisuuden. Arvioinnit perustuvat geologiseen kartoitukseen, poraukseen ja näytteiden analysointiin sekä markkinadynamiikan arviointiin.

Suomessa maa-ainesvaroja kartoitetaan ja hallitaan osin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja muun viranomaislainsäädännön kautta. Kaivostoiminta ja soran sekä hiekan otto ovat usein luvanvaraista toimintaa, ja niihin sovelletaan ympäristö- ja alueidenkäyttöasioita sekä vaikutusten arviointia. Kestävä hyödyntäminen korostuu: resurssien rajallisuus, ympäristönsuojelu sekä kierrätys ja materiaalien vaihtoehdot vähentävät riippuvuutta uusista maa-ainesvaroista.

Tahtotila on turvata riittävät, laadukkaat ja virheettömät maa-ainesvarat pitkällä aikavälillä samalla kun minimoidaan ympäristöhaitat ja varmistetaan taloudellinen kannattavuus. Kansainvälisesti kiinnitetään huomiota kriittisten mineraalien saatavuuteen sekä kierrätyksen ja kiertotalouden rooliin.