MLAtyyleissä

MLA-tyylit, eli MLA-tyylin ohjeistukset, ovat Modern Language Associationin (MLA) ylläpitämiä säännöksiä lähteiden merkitsemiseen ja tekstin asetteluun humanistisissa tieteissä. Tyyliä käytetään erityisesti kirjallisuustieteessä, kielitieteessä ja kulttuurintutkimuksessa, ja sitä suosivat sekä oppilaitokset että tutkijat sen selkeyden ja todennettavuuden vuoksi. MLA-tyylin tavoitteena on tarjota johdonmukainen tapa merkitä lähteet sekä kirjoittaa ja lähdeaineistoja osoittaa.

Keskeiset piirteet liittyvät sekä tekstin sisäisiin viittauksiin että kattavaan loppuviiteluetteloon. Tekstin sisällä käytetään author–page-viittaustapaa, esimerkiksi (Kotilainen 45). Lähdeluettelo, Works Cited, sisältää täydelliset tiedot lähteestä ja sen osista sekä niiden välisiä yhteyksiä. Teosten nimet merkitään kursivoin ja pienet teokset on ympäröity lainausmerkeillä; koko teksti on yleensä kaksinkertaisella riviväliställä, marginaalit ovat 1 tuumaa, ja suositeltu fontti on luettava, esimerkiksi Times New Roman 12 pt. Verkkolähteissä pyritään antamaan tunnistetiedot ja tunnusmerkki-URL tai DOI, ja myöhempi pääsypäivä on vaihtoehtoinen.

Versioiden osalta MLA-tyylissä on ollut merkittäviä muutoksia. MLA 8. (2016) toi käyttöön konttien käsitteen, jolla lähteet voivat kuulua toisiinsa koteloista toisiin (esimerkiksi artikkeli jostakin verkkojournalista). MLA 9. (2021) täydensi ja selvensi ohjeita, tehden verkkolähteiden merkitsemisen joustavammaksi ja lisäämällä ohjeistusta DOIn ja URLien käytöstä sekä verkkolähteiden saatavuudesta. In-text-viittaukset ja peruslähdeluettelo pysyivät pääpiirteissään samankaltaisina, mutta ohjeet ovat käytännössä läpinäkyvämpiä erilaisia lähteitä yhdistäessä.

Käytännön vinkkejä: jos ohjeet poikkeavat, tarkista kurssin tai julkaisun painopiste ja MLA Style Centerin ohjeet. Pidä yhdenmukaisuus mielessä sekä tekstin sisäisten viittausten että Works Cited -lähdeluettelon osalta ja noudata opettajan antamia erityisohjeita.