Määrärajoitukset

Määrärajoitus tarkoittaa enimmäistä tai määrättyä rajaa, jonka puitteissa jokin toiminta, resurssi tai oikeus saa tai ei saa olla käytössä. Se voi rajoittaa rahoitus-, aika-, pääsy- tai tuotantokäyttöä ja siten vaikuttaa päätöksentekoon sekä palvelujen tarjontaan. Määrärajoitukset ovat yleisiä julkisessa hallinnossa, yritysmaailmassa sekä tietojärjestelmissä.

Määrärajoituksia voidaan kuvailla useassa kategoriassa. Taloudelliset määrärajoitukset liittyvät budjetointiin ja rahoituksen jakamiseen. Lainsäädännölliset määrärajoitukset ovat lakeihin tai asetuksiin perustuvia rajoituksia, jotka voi koskea esimerkiksi tuontia, myyntiä, henkilötietojen käsittelyä tai ympäristövaikutuksia. Toiminnalliset määrärajoitukset voivat rajoittaa pääsyä järjestelmiin, kapasiteettia tai prosessien laajuutta. Teknilliset määrärajoitukset liittyvät esimerkiksi järjestelmän suorituskykyyn, tiedonsiirtoon tai teknisiin standardeihin. Aikarajoitukset määrittelevät, milloin toimet on suoritettava tai kuinka pitkä aika liitetyt toiminnat saavat kestää.

Määrärajoitukset asetetaan yleensä viranomaisten, lainsäätäjien, budjettiviranomaisten tai organisaation sisäisten politiikkojen kautta. Ne voivat olla pysyviä tai tilapäisiä ja niihin voi liittyä poikkeus- ja vapautusmenettelyjä. Toteutus vaatii seurantaa, raportointia ja noudattamisen valvontaa; rikkomuksista voidaan määrätä sanktion tai korjaavien toimenpiteiden seuraamuksia.

Vaikutukset ulottuvat päätöksentekoon, hankintoihin, palvelujen tarjontaan sekä yksilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Organisaatiot suunnittelevat toimintaansa budjetin ja riskien perusteella ja voivat hakea vapautuksia, jos määräyksiä voidaan tulkita joustavasti. Esimerkkejä ovat valtion budjetin määrärajoitukset, kauppaa säätelevät rajoitukset sekä tietojen käsittelyyn liittyvät käyttötarkoitusrajoitukset ja käyttöoikeuksien rajoitukset ohjelmistoissa.