Lämpötilayksiköitä

Lämpötilayksiköitä käytetään mittaamaan lämpötilaa, joka on aineen atomien ja molekyylien keskimääräisen liike-energian mitta. Useita eri lämpötilayksiköitä on kehitetty, joista jokaisella on omat käyttötarkoituksensa ja sovelluksensa.

Yleisin lämpötilayksikkö maailmassa on Celsius-asteikko (merkitty °C). Tässä asteikossa veden jäätymispiste on 0 °C ja kiehumispiste 100 °C normaalissa ilmanpaineessa. Celsius-asteikko on laajalti käytössä tieteellisissä, teollisissa ja arkielämän sovelluksissa.

Toinen merkittävä lämpötilayksikkö on Fahrenheit-asteikko (°F), jota käytetään pääasiassa Yhdysvalloissa. Fahrenheit-asteikossa veden jäätymispiste on 32 °F ja kiehumispiste 212 °F. Celsius- ja Fahrenheit-asteikkojen välillä on yksinkertainen muunnoskaava.

Absoluuttinen lämpötilayksikkö on Kelvin-asteikko (merkitty K). Kelvin-asteikko perustuu absoluuttiseen nollapisteeseen, eli lämpötilaan, jossa kaikkien aineiden molekyylien liike lakkaa. Absoluuttinen nollapiste on 0 K, mikä vastaa -273.15 °C. Kelvin-asteikkoa käytetään ensisijaisesti tieteellisessä tutkimuksessa ja fysiikassa.

Näiden lisäksi on olemassa myös muita lämpötilayksiköitä, kuten Réaumur-asteikko, jota käytetään harvemmin nykyään. Lämpötilayksiköiden valinta riippuu käyttötarkoituksesta ja maantieteellisestä sijainnista, mutta Celsius, Fahrenheit ja Kelvin ovat yleisimmin käytetyt.