Lämpötilanmittauslaitteet

Lämpötilanmittauslaitteet, eli termometrit, ovat instrumentteja, joita käytetään mittaamaan lämpötilaa. Lämpötila on fysiikan suure, joka kuvaa kappaleen tai aineen kuumuutta tai kylmyyttä. Lämpötilanmittauslaitteita on monenlaisia, ja niiden toimintaperiaatteet perustuvat erilaisiin fysikaalisiin ilmiöihin.

Yksi yleisimmistä lämpötilanmittauslaitteiden tyypeistä on nestelämpömittari. Nämä perustuvat nesteen, kuten elohopean tai alkoholin, tilavuuden muutokseen lämpötilan vaihdellessa. Kun lämpötila nousee, neste laajenee ja nousee kapillaariputkessa, jolloin lämpötila voidaan lukea asteikolta.

Sähköiset lämpötilanmittauslaitteet ovat yleistyneet huomattavasti. Termoelementtilämpömittarit hyödyntävät Seebeck-ilmiötä, jossa kahden eri metallin välille syntyy jänniteero lämpötilaeron vuoksi. Vastasulkuanturit, kuten termistorit ja vastuslämpötila-anturit (RTD), perustuvat puolijohteen tai metallin sähköisen vastuksen muutokseen lämpötilan mukaan. Näiden avulla voidaan tehdä tarkkoja ja nopeita mittauksia.

Infrapunalämpömittarit mittaavat esineiden lähettämää infrapunasäteilyä, jonka intensiteetti on suoraan verrannollinen lämpötilaan. Nämä ovat hyödyllisiä kohteiden mittaamiseen kosketuksitta, esimerkiksi liikkuvien tai erittäin kuumien kohteiden tapauksessa. Monia muita erikoistuneita lämpötilanmittauslaitteita on olemassa eri sovelluksiin, kuten lääketieteellisiin, teollisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Valinta sopivasta laitteesta riippuu mitattavan kohteen ominaisuuksista, tarvittavasta tarkkuudesta ja mittausolosuhteista.