Lämpötilamittausmenetelmät

Lämpötilamittausmenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja laitteisiin, joita käytetään lämpötilan määrittämiseen. Yleisimpiä menetelmiä ovat kontaktimenetelmät, joissa mittauslaite on suorassa kosketuksessa mitattavaan kohteeseen, ja etäluentaan perustuvat menetelmät, jotka mittaavat lämpötilaa ilman fyysistä kontaktia.

Kontaktimenetelmiin kuuluvat termoelementit, jotka hyödyntävät kahden eri metallijohtimen välillä syntyvää jännitettä lämpötilan funktiona. Vastuslämpötila-anturit (RTD) perustuvat johtimien sähköisen vastuksen muutokseen lämpötilan vaikutuksesta. Termistorit ovat puolijohdemateriaaleista valmistettuja vastuslämpötila-antureita, joiden vastus muuttuu merkittävästi lämpötilan vaihdellessa. Nestelämpömittarit, kuten elohopea- tai alkoholilämpömittarit, käyttävät nesteen tilavuuden laajenemista lämpötilan muuttuessa.

Etäluentaan perustuviin menetelmiin kuuluvat infrapunalämpömittarit, jotka mittaavat kohteesta säteilevää infrapunasäteilyä ja muuntavat sen lämpötilalukemaksi. Pyrometrit ovat korkeiden lämpötilojen mittaamiseen käytettäviä optisia laitteita, jotka perustuvat esineen lähettämän säteilyn spektrin analysointiin. Myös optiset menetelmät, kuten lämpökuvaus, ovat yleistyneet tarkkuutensa ja kontaktittomuutensa vuoksi. Menetelmän valinta riippuu mitattavasta lämpötila-alueesta, tarkkuusvaatimuksista, mitattavan kohteen ominaisuuksista ja ympäristöolosuhteista.

---