Lämpösokkiproteiinit

Lämpösokkiproteiinit, lyhennetään usein HSP:ksi, ovat solunsisäisiä proteiineja, joiden tuotanto lisääntyy, kun solut altistuvat korkeille lämpötiloille tai muille stressitekijöille. Ne toimivat solun lämpösokkivasteen keskeisenä osana ja auttavat suojaamaan soluja vaurioilta ja edistävät niiden toipumista. HSP:t tunnistetaan ensisijaisesti niiden molekyylimassojen perusteella, esimerkiksi HSP70 ja HSP90, joissa numerot edustavat proteiinin arvioitua molekyylipainoa kilodalstoneina.

Nämä proteiinit ovat erittäin konservoituneita eli niiden rakenne on pysynyt samankaltaisena eri eliölajeilla, mikä viittaa niiden perustavanlaatuiseen merkitykseen elämälle. HSP:t toimivat pääasiassa apuvetoisina molekyyliklonina, jotka auttavat muita proteiineja laskostumaan oikein, estävät vaurioituneiden proteiinien aggregoitumista ja ohjaavat vaurioituneita proteiineja hajotettavaksi. Ne ovat välttämättömiä solun normaalille toiminnalle, stressitilanteissa niiden rooli korostuu.

Lämpösokkiproteiinien toiminta liittyy moniin solun prosesseihin, kuten proteiinien kuljetukseen, solusyklin säätelyyn ja apoptoosiin eli ohjelmoituun solukuolemaan. Niiden häiriöitä on yhdistetty useisiin sairauksiin, mukaan lukien neurodegeneratiiviset sairaudet, syöpä ja sydän- ja verisuonisairaudet. Tämän vuoksi HSP:itä tutkitaan aktiivisesti mahdollisina terapeuttisina kohteina.