Lämpöruiskutekniikassa

Lämpöruiskutekniikka, tunnetaan myös englanniksi nimellä thermal spraying, on pintakäsittelyprosessi, jossa sulatettua tai pehmennettyä materiaalia ruiskutetaan nopeasti työstettävän kappaleen pinnalle. Tällöin materiaali jähmettyy nopeasti muodostaen tiiviin ja tarttuvan pinnoitteen. Tätä menetelmää käytetään parantamaan materiaalien kestävyyttä, suojaamaan niitä kulumiselta, korroosiolta, kuumuudelta tai parantamaan niiden sähköisiä tai lämmöneristysominaisuuksia.

Lämpöruiskutusmenetelmiä on useita, ja ne eroavat toisistaan käytetyn energianlähteen ja ruiskutusaineen olomuodon perusteella. Yleisimpiä menetelmiä ovat korkean nopeuden kaasun poltto (HVOF, High Velocity Oxygen Fuel), plasmaruiskutus ja lankasulatusruiskutus. Valittu menetelmä riippuu käsiteltävästä materiaalista, halutusta pinnoitteen ominaisuuksista ja työstettävän kappaleen koosta ja muodosta. Ruiskutusaineena voidaan käyttää metalleja, metalleja, keraameja, muoveja tai niiden yhdistelmiä.

Lämpöruiskutettuja pinnoitteita käytetään laajalti teollisuudessa. Lentokoneiden moottoriosat, turbiinien siivet, hammaspyörät, metallurgiset valssit ja lääketieteelliset implantit ovat tyypillisiä sovelluskohteita. Menetelmällä voidaan pinnoittaa hyvin monenlaisia materiaaleja, kuten metalleja, keramiikkaa ja jopa lasia, mikä tekee siitä monipuolisen työkalun materiaalien suorituskyvyn parantamiseen. Pinnoitteen paksuus voi vaihdella muutamasta mikromillimetristä useisiin millimetreihin.