Lämpönsiirtokerrointa

Lämpönsiirtokerroin, usein merkitty symbolilla U tai h, kuvaa lämmön virtausta läpi rakenteen tai materiaalin. Se kertoo, kuinka tehokkaasti lämpöä siirtyy kahden eri lämpötilassa olevan väliaineen välillä, esimerkiksi ilman ja seinän pinnan tai kahden eri nesteen välillä. Mitä suurempi lämpönsiirtokerroin on, sitä nopeammin lämpö siirtyy.

Lämpönsiirtokerroin muodostuu yleensä kolmesta osasta: konvektiivisesta lämmönsiirrosta rajapinnoilla ja johtumisesta materiaalin läpi. Rajapintojen konvektiivinen lämmönsiirtokerroin riippuu väliaineen virtausnopeudesta, ominaisuuksista ja rajapinnan muodosta. Materiaalin läpi tapahtuva johtuminen riippuu sen lämmönjohtavuudesta ja paksuudesta. Rakennustekniikassa puhutaan usein U-arvosta, joka kuvaa lämmönläpäisykerrointa ja on käänteisluku kokonaislämpövastukselle. U-arvo on tärkeä tekijä rakennusten energiatehokkuuden arvioinnissa. Korkea U-arvo tarkoittaa huonoa eristävyyttä ja suurta lämpöhäviötä. Sitä käytetään laskemaan lämpöhäviöitä rakenteiden kautta, mikä auttaa suunnittelemaan energiatehokkaita rakennuksia ja valitsemaan sopivia eristemateriaaleja. Lämpönsiirtokerrointa käytetään myös monissa muissa teknisissä sovelluksissa, kuten lämmönvaihtimien suunnittelussa ja prosessiteollisuudessa lämpötilan hallintaan.