Lämmöneristystekniikoita

Lämmöneristystekniikat ovat menetelmiä ja materiaaleja, joilla pyritään vähentämään lämmön siirtymistä rakennuksen sisä- ja ulkopuolen välillä. Tehokas lämmöneristys on keskeistä energiatehokkuuden parantamisessa, asumismukavuuden lisäämisessä ja rakennuskustannusten alentamisessa pitkällä aikavälillä.

Yleisimpiä lämmöneristysmateriaaleja ovat mineraalivillat (kuten lasi- ja kivivilla), polyuretaanilevyt (PIR ja PUR), polystyreenilevyt (EPS ja XPS) ja luonnonmateriaalit, kuten puukuitu ja selluvilla. Materiaalin valinta riippuu kohteesta, vaaditusta eristyskyvystä ja asennusolosuhteista. Lämmönjohtavuus (lambda-arvo) on tärkein materiaalin eristyskykyä kuvaava ominaisuus, matalampi arvo tarkoittaa parempaa eristystä.

Rakennuksissa lämmöneristystä toteutetaan tyypillisesti seinien, ylä- ja alapohjien sekä kattojen rakenteisiin. Erilaisia eristystekniikoita ovat esimerkiksi puhallusvillan käyttö, levyeristys ja ruiskupuhalluseristys. Tiiviys on myös olennainen osa lämmöneristystä. Ilmatiiviiden rakenteiden ja huolellisen saumauksien toteuttaminen estää konvektiivista lämmönhukkaa eli lämpimän ilman karkaamista ja kylmän ilman pääsyä rakenteisiin. Oikein toteutettu lämmöneristys vähentää merkittävästi rakennuksen lämmitystarvetta, mikä pienentää energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä.