Lämmitysverkoston

Lämmitysverkosto on järjestelmä, joka toimittaa lämpöenergiaa keskitetystä lämmönlähteestä rakennuksiin tilojen lämmittämiseksi sekä käyttöveden lämmittämiseksi. Se voi kattaa kaupunginlaajuisen kaukolämpöverkoston sekä suuret kiinteistöt, kuten toimistorakennukset tai asuinalueet, joissa lämpö tuotetaan keskitetysti ja jaetaan edelleen.

Pääkomponentit ovat lämmönlähde, primääriverkosto sekä rakennusten liitososat. Lämmönlähteitä voivat olla kaukolämpövoimalaitokset, biopolttoaine- tai CHP-laitokset sekä lämpöpumput tai geotermiset ratkaisut. Primääriverkosto koostuu syöttö-, ja paluulinjoista, jotka kantavat lämpöä lämpimänä nesteenä, yleensä vanhojen verkkojen sijainnin mukaan. Rakennuksiin tullut lämmitysliitos sisältää lämpötila- ja virtakontrollit sekä lämpöneristetykset siirtopisteineen, joissa lämpö vaihtuu talon järjestelmään. Rakennuksen sisällä sekundaariverkosto jakaa lämpöä pattereille, lattialämmitykselle tai ilmanvaihdon lämmitykselle.

Toiminta perustuu lämpötilan ja virran hallintaan sekä eristyksen minimointiin, jotta lämpöhäviöt pysyvät kohtuullisina. Järjestelmää seurataan ja ohjataan usein automaation ja etävalvonnan avulla; käyttömaksut voidaan kohdistaa lämmön mittaamisen perusteella. Määritykset vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, jolloin verkoston lämpötilat voivat vaihdella huomattavasti.

Lämmitysverkostoja on sekä kaukolämmöin toimivia suurempia verkostoja että kiinteistökohtaisia sisäverkostoja. Ne tarjoavat energiatehokkaan tavan tuottaa ja jakaa lämpöä, mutta ne voivat vaatia säännöllistä huoltoa, vuodonsuojelua ja investointeja verkon eristykseen sekä pumpputekniikkaan.