Lähdeformaatit

Lähdeformaatit ovat ohjeistettuja käytäntöjä, joiden mukaan kirjallisuusviitteet ja lähdeluettelot esitetään tutkielmissa ja julkaisuissa. Ne määrittelevät, mitä tietoja lähteestä on annettava, missä järjestyksessä tiedot esitetään sekä millaista typografiaa ja merkkien käyttöä noudatetaan. Lähdeformaatit tähtäävät viitteiden tunnistettavuuteen, toistettavuuteen ja helpompaan lähdelöydön mahdollistamiseen.

Yleisimmät lähdeformaatit ovat APA-, MLA-, Chicago-, Harvard- ja Vancouver -tyylit. Ne ohjaavat muun muassa kirjan tekijän nimen, teoksen otsikon, julkaisuvuoden, kustantajan ja sivunumeroinnin esitystavan sekä piste- ja välimerkkien käytön. Lisäksi on olemassa tiedostomuotoja, joita käytetään tietokannoista ja ohjelmistoista toiseen siirtämiseen, kuten BibTeX ja BibLaTeX LaTeX-ympäristössä, RIS (Refer/Manager -formaatti) sekä EndNote- tai RefMan-viitteet.

Lähdeformaatteja sovelletaan eri tilanteissa: akateemisessa kirjoittamisessa, tutkimusraporteissa, väitöskirjoissa sekä verkko- ja painettuissa julkaisuissa. Verkkolähteiden viittaamisessa korostuvat käytössä olevat tiedot, kuten DOI, URL ja viittauspäivä, sekä mahdollinen pääsytieto. On olennaista valita ohjeistus ennen kirjoittamisen aloittamista ja noudattaa sitä läpi koko tekstin, jotta viitteet pysyvät yhdenmukaisina.

Käyttöönotossa hyötyjä ovat ohjelmistot ja työkalut kuten Zotero, Mendeley ja EndNote, sekä LaTeX-ympäristöt, joissa BibTeX tai Biber huolehtivat viitteiden muodosta. Lähdeformaatteihin liittyy jatkuvaa päivittämistä ja soveltuvuus alakohtaisiin vaatimuksiin, joten ohjeistuksen valinta ja sen ylläpito ovat osa tieteellistä kirjoittamista.