sivunumeroinnin

Sivunumerointi tarkoittaa sivujen numeronimista asiakirjassa siten, että lukija voi viitata helposti yksittäiseen sivuun. Numerointi toteutetaan usein otsikoiden, alatunnisteiden ja asettelun avulla, ja sen tarkoituksena on parantaa luettavuutta sekä navigoitavuutta.

Sivunumeroinnissa käytetään tyypillisesti erilaista numerointia etusivuille ja päätekstille. Esimerkiksi etusivuilla ja mahdollisella esipuheella käytetään roomalaisia numeroita (i, ii, iii), kun taas varsinaisen tekstin sivut numeroidaan arabialaisilla numeroilla (1, 2, 3). Monissa malleissa ensimmäinen numero voi alkaa tietyltä sivulta, ja numerointi voidaan jättäa näkyviin tai piilottaa joidenkin sivujen osalta. Yleinen käytäntö on, että sivunumerointi alkaa seuraavasta sivusta, jolloin etusivut ovat numerollisesti erillään päätekstistä.

Sijoittelu: sivunumerointi voidaan asettaa otsikon ylä- tai alatunnisteeseen eli headeriin tai footeriin. Numerointi voi näkyä oikeassa alakulmassa, keskellä tai kummallakin sivulla riippuen tulostus- tai muotoilutavoitteista, erityisesti kaksipuolisessa tulostuksessa.

Käyttöohjelmistoissa ja työkaluissa: tavallisissa tekstinkäsittelyohjelmissa sivunumerointi lisätään valikosta, kuten Sijoitus > Sivunumerot, ja sitä voidaan määrittää siten, että numerointi alkaa uudelta osiolta tai alusta. LaTeXissä sekä InDesignissä sivunumerointi hallinnoidaan vastaavasti hallintatyökaluilla.

Sivunumeroinnilla on myös saavutettavuusnäkökulmia: selkeä ja johdonmukainen numeroituminen helpottaa sisältöön viittaamista sekä mahdollistaa helpon navigoinnin pitemmissä dokumenteissa.