Luetteloviittausjärjestelmät

Luetteloviittausjärjestelmät, tunnettu myös nimellä luetteloviitteet tai viitetunnusjärjestelmät, ovat tapa osoittaa lähdemateriaalia akateemisissa ja muissa julkaisuissa. Ne auttavat lukijaa tunnistamaan, mistä tieto on peräisin, ja mahdollistavat alkuperäisten lähteiden tarkistamisen. Pääpiirteittäin luetteloviittausjärjestelmät koostuvat kahdesta osasta: tekstin sisäisestä viittauksesta ja lähdeluettelosta julkaisun lopussa.

Tekstin sisäinen viittaus, joka yleensä sijoitetaan sulkuihin lauseen loppuun tai nimen perään, antaa lyhyen tunnisteen lähteelle. Tämä tunniste sisältää yleensä tekijän sukunimen ja julkaisuvuoden, ja joskus myös sivunumeron. Esimerkiksi: (Virtanen, 2020, s. 45). Joskus käytetään myös numerojärjestelmää, jossa jokaiselle lähteelle annetaan numeroi, joka esiintyy tekstissä suluissa.

Lähdeluettelo, joka on sijoitettu julkaisun loppuun, sisältää täydelliset tiedot kaikista tekstissä viitatuista lähteistä. Jokainen merkintä sisältää tyypillisesti tekijän nimen, julkaisuvuoden, teoksen nimen, julkaisijan ja mahdollisesti muita tietoja, kuten lehden nimen, vuosikerran ja sivunumerot. Tämä järjestelmä takaa lähteiden jäljitettävyyden ja vähentää plagioinnin riskiä. Eri tieteenaloilla ja julkaisutyypeissä käytetään erilaisia viittauskäytäntöjä, kuten APA, MLA, Chicago ja Harvard.