Loppusijoitusmenetelmät

Loppusijoitusmenetelmät ovat jätteiden pitkäaikaista eristystä varten suunniteltuja ratkaisuja, joiden tavoitteena on estää haitallisten aineiden vapautuminen ympäristöön ja ihmisten hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Loppusijoitus voi toteutua useilla eri tavoilla riippuen jätteen luokituksesta, riskitasosta ja teknisistä mahdollisuuksista.

Geologinen loppusijoitus on yleisin ja ajantasaisin ratkaisu korkeasti radioaktiivisen ja pitkään vaikuttavan jätteen loppusijoitukseen. Jäte kapseloidaan ja sijoitetaan geologisesti vakaaseen kallioperään. Kapselin ja siihen liittyneiden keinotekoisien barriereiden sekä luonnollisten barrierien, kuten bentonittisaven, tehtävänä on estää veden liike sekä rajoittaa päästöjä.

Lähi- tai pintaloppusijoitus soveltuu matala- ja keskiraskaille jätteille. Näissä tapauksissa jätteet käsitellään, kapseloidaan ja sijoitetaan valvottuihin tiloihin maanpinnan tai sen välittömään alapuolelle. Tärkeää on pitkäaikainen monitorointi sekä valmius tilojen umpeen sulkemiseen.

Muita toimintamalleja on kokeilu- ja tutkimusvaiheissa sekä eräillä alueilla porauskonseptit, joissa jätteitä pyritään sijoittamaan syvälle maaperään kokeellisessa merkityksessä. Turvallisuus, säädösten noudattaminen sekä ympäristövaikutusten ja kustannusten hallinta ovat olennaisia.

Esimerkkinä geologisten loppusijoitusmenetelmien käytöstä Suomessa toimii Onkalo-hanke, joka tähtää käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen Olkiluodon alueella.