Loppukutsun

Loppukutsun (gen. loppukutsu) on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan loppukutsua, viimeistä kehotusta tai kutsua toimintaan, joka sijoittuu puheen, tilaisuuden tai asiakirjan loppuun. Sana muodostuu sanoista loppu, end, ja kutsu, invitation or summons, ja se kuuluu suomen kielen yhdyssanakäytäntöihin. Loppukutsu voi viitata sekä epämuodolliseen että muodolliseen lopetukseen, mutta sitä käytetään erityisesti kuvaamaan loppuelementtiä, joka rohkaisee kuulijoita, lukijoita tai vastaanottajia ryhtymään toimiin.

Käyttöä rajoittaa se, että termi on melko harvinainen nykykielessä ja esiintyy pääasiassa historiallisissa teksteissä, liturgisessa tai retorisessa yhteydessä sekä analyyseissä, joissa halutaan kuvata puheen tai asiakirjan lopun tarkoitushakuisia kehotuksia. Joissakin oikeudellisissa tai hallinnollisissa yhteyksissä saatetaan puhua lopullisesta kehotuksesta tai viimeisestä kuulutuksesta, mutta yleisempiä ilmauksia ovat kutsu tai kehotus ilman erityistä “loppu-”-etuliitettä.

Esimerkki: Puheen loppukutsun tarkoituksena on saada kuulijat ryhtymään toimiin, kuten osallistumaan tulevaan tilaisuuteen tai noudattamaan esitettyjä ohjeita. Loppukutsu nähdään siis puheen tai asiakirjan lopullisena, motivoinnissa toimintaan tähtäävänä loppuhuipennuksena.

Näin ollen loppukutsun on pääasiallisesti kulttuurinen ja retorinen käsite, joka valaisee, miten lopetussanoilla pyritään vaikuttamaan yleisöön. See also: kutsu, kehotus, exhortation.