Lisäysmenetelmien

Lisäysmenetelmien käsite viittaa valmistusprosesseihin, joissa kappale rakennetaan lisäämällä materiaalia kerros kerrokselta. Ne ovat vastakohta perinteisille vähentäville menetelmille, kuten sorvaukselle ja jyrsinnälle, ja niitä käytetään prototyyppien, räätälöityjen osien sekä lopullisten tuotteiden valmistuksessa lääketieteessä, ilmailussa, autoteollisuudessa ja muussa teollisuudessa.

Yleisimmät lisäysmenetelmät jaotellaan usein materiaalin lisäystavan mukaan. Filamenttipohjainen tulostus sulattaa tai muovaa muovifilamentteja kerros kerrallaan; valokovettuvat menetelmät käyttävät valoa (yleisimmin UV-säteilyä) nestemäisestä tai valmiiksi valokovetettavasta kerroksesta; jauhepohjaiset menetelmät kuten SLS ja DMLS rakentavat kappaleita levittämällä ja kiinnittämällä jauhepölyä kerroksittain; sitova tulostus (binder jetting) käyttää sitotetta, joka kiinnittää jauhetta toisiinsa; ohjatun energian menetelmät (Directed Energy Deposition, DED) sulattaa ja lisää materiaalia suoraan rakennettavalle alueelle. Lisäksi tarjolla on monimateriaali- ja yksilöllisiä ratkaisuja, joissa useampia materiaaleja yhdistetään samassa rakennusprosessissa.

Käyttö ja etuja ovat muotoilun vapaus, mahdollisuus keventää osia, nopeasti toteutetut prototyyppiarvot sekä yksilöllisten ja monimutkaisten geometrioiden valmistus. Haasteisiin kuuluvat oikean materiaalin valinta, rakennusvaiheiden laadunvarmistus, tuotantokustannukset sekä tarve standardeille ja laadunvalvontamenetelmille. Kansainväliset standardit, kuten ISO/ASTM-alueen julkaisut lisäysmenetelmien määrittelylle, ohjaavat käyttöönottoa ja yhteensopivuutta. Tulevaisuudessa kehitys suuntautuu multi-material- ja biolähtöisiin sovelluksiin sekä parempiin tuotantoketjujen hallintaratkaisuihin.