Lisätutkintojen

Lisätutkintojen termillä viitataan korkeakouluopintoihin, jotka täydentävät jo suoritettua tutkintoa. Ne mahdollistavat uuden tutkinnon tai tunnustetun pätevyyden hankkimisen sekä laajemman osaamisen kehittämisen ilman, että perustutkintoa tarvitsee aloittaa kokonaan alusta. Lisätutkintoja voi suorittaa sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa (AMK), ja ne voivat johtua sekä työmarkkinoiden vaatimuksista että yksilön omasta kehityshausta.

Opintojen muoto ja laajuus vaihtelevat. Lisätutkinto voi olla kokonainen toinen tutkinto (esimerkiksi toinen kandidaatin- tai maisterin tutkinto) tai se voi muodostua laajemmista lisäopintokokonaisuuksista, jotka johtavat erilliseen lisätutkinnon tai ammatillisen pätevyyden nimeen. Yleensä hakijalta edellytetään aiempaa tutkintoa, ja opintosuoritukset määräytyvät tavoitellun lisätutkinnon mukaan sen mukaan, mitä ECTS-Opintopisteet edellyttävät.

Käytännössä lisätutkintoja tarjotaan osin joustavasti: ne voivat olla verkko-oppimisina, ilta- tai osa-aikaisesti suoritettavina, mikä sopii useille työssä käyville. Kustannukset, hakumenettely ja tutkinnon laajuus voivat vaihdella oppilaitoksittain. Lisätutkintoja käytetään yleisesti osaamisen päivittämiseen, ammatillisen liikkuvuuden tukemiseen sekä urakehityksen edistämiseen muuttuvissa työmarkkinoissa. Suomessa ne nähdään tärkeänä välineenä elinikäisen oppimisen toteutumiselle.