Lisälyhennykset

Lisälyhennykset ovat lyhenteitä, jotka lisätään peruslyhenteen tai ilmaisun perään täsmentämään kontekstia, metadataa tai muuta täyttä informaatiota. Niitä esiintyy erityisesti teknisessä kirjoittamisessa, ohjelmisto- ja järjestelmädokumentaatiossa sekä standardeissa ja sanastointityössä, jossa lyhenteiden tulkinta on tärkeää ja epäselvyyksiä halutaan välttää.

Tyypillisesti lisälyhennykset ilmaisevat esimerkiksi version, tyypin, kielen, alueen tai tilan. Ne voivat seurata peruslyhennettä sulkeiden, pisteiden tai välimerkkien avulla ja ne voivat olla osa samaa ilmaisua useassa eri kontekstissa. Käytännössä lisälyhennykset voivat näkyä esimerkiksi muodossa API v. 2.0 tai ohjelmistodokumentaatiossa, jossa verbi- ja nimiasioiden lisätiedot annetaan lyhentein yhdistettynä alkuperäiseen termiin.

Käyttöohjeet ja käytännöt korostavat, että lisälyhennykset on pidettävä selkeinä ja johdonmukaisina. Ennen käyttöönottoa on hyvä määritellä, mitä lisäyksessä tarkoitetaan ja miten se tulkitaan koko tekstissä. Tarvittaessa lisäyksestä tulisi antaa selitys ensimmäisen kerran, jolloin se esiintyy, ja noudattaa samaa kaavaa kaikissa myöhemmissä kohdissa.

Historia ja tausta: lisälyhennykset kehittyivät osaksi teknisen viestinnän ja metadataan liittyvän tiedonhallinnan käytäntöjä 20. vuosisadalla ja ovat yhä yleisiä modernissa dokumentaatiokäytössä. Kielitoimistojen ja tyylioppaita noudatetaan, jotta lisäyksen tulkinta säilyy yhdenmukaisena.