Lipidipartikkelit

Lipidipartikkelit ovat lipidien muodostamia pieniä, usein nano-kokoisia kuljetuspartikkeleita, joita käytetään lääkkeiden ja geenien toimittamiseen soluissa. Ne ovat tyypillisesti noin 50–150 nanometrin kokoisia ja voivat olla erilaisia rakenteeltaan, kuten liposomit (lipidien bilayerin ympäröimiä vesikerroksia) sekä kiinteä- tai nanostruktuurisia lipidipohjaisia partikkeleita.

Rakenne ja koostumus: Lipidipartikkelien yleinen koostumus voi sisältää ionisoituvia lipidejä, fosfolipidejä tai helper-lipidejä, kolesterolia sekä polyetyleeniglykolillä koristeltua lipidiä (PEG-lipid). Ionisoituvat lipiidit auttavat endosomaalista vapautumista soluissa, jolloin toimitettava aine saa paremman pääsyn solunsisäisiin tiloihin.

Toiminta: Ne suojaavat toimitettavaa ainetta ja parantavat solujen vastaanottoa sekä endosomaalista läpäisyä. Kun partikkeli on solun sisällä, se voi vapauttaa kapseloidun aineen, kuten mRNA:ta, siRNA:ta tai proteiineja, ja mahdollistaa niiden vaikutuksen solussa.

Käyttökohteet: Lipidipartikkelit ovat keskeinen teknologia nykyisessä rokotteiden ja geeniterapian toimituksessa. Esimerkiksi mRNA-rokotteet käyttävät lipidipartikkelikuljetusta suojatakseen ja toimittaakseen koodin, joka ohjaa proteiinien muodostumista immuunivasteen aikaansaamiseksi.

Valmistus: Yleisiä tuotantomenetelmiä ovat mikrofluidinen sekoitus ja korkean paineen homogenoiti, joiden avulla lipidit ja geneettinen materiaali yhdistyvät haluttuun partikkeleiden kokoon. Valmisteita kehitetään sekä kliinisiin että teollisiin sovelluksiin.

Nykytilanne: Lipidipartikkelit ovat vakiintuneita kuljetusjärjestelmiä useissa lääkkeissä ja tutkimuksissa, ja niiden turvallisuutta sekä monipuolisuutta pyritään jatkuvasti parantamaan.