Lipidikinaset

Lipidikinaset ovat entsyymejä, jotka fosforylaativat lipidejä. Fosforylaatio muuttaa lipidejä signaalin välittäjiksi sekä säätää solukalvon rakennetta ja kalvorakenteita, mikä vaikuttaa signaalireitteihin, endosytointiin ja ulkokalvon vuorovaikutuksiin. Näin ne osallistuvat solujen kasvun, selviytymisen, erilaistumisen sekä aineenvaihdunnan säätelyyn.

Tärkeimmät lipidikinaseryhmät ovat phosphatidylinositol-kinaaset (PI-kinases), diacylglycerol-kinases (DGK), sphingosine-kinases (SPHK1/2) sekä ceramidi-kinases (CERK). PI-kinases fosforylaativat inositol-fosfolipidejä; niiden alaluokkia ovat PI3K, PI4K ja PI5K, ja ne tuottavat lipidejä kuten PI, PI4P, PI(4,5)P2 sekä PI(3,4,5)P3. PI3K:n tuottama PI(3,4,5)P3 aktivoi useita proteiineja, mukaan lukien Akt, ja ohjaa kasvu- ja säätelytiekkoja. DGK:t muuntavat diacylglycerolia (DAG) fosfatidian fosfatidihappoksi (PA), säädellen sekä PKC-signaaleja että PA:n välittäjävaikutuksia. SPHK:t katalysoivat sphingosineen fosforylaation muodostaen sphingosine-1-phosphate (S1P), jota toimivat sekä kalvolla että S1P-reseptorit. CERK tuottaa ceramide-1-phosphatea (C1P), jolla on rooli muun muassa tulehduksellisissa ja solujen migraatiota koskevissa prosesseissa.

Lipidikinaset ovat keskeisiä soluprosessien säätelijöitä, mukaan lukien endo- ja eksosytointi, kalvojen muokkaus sekä signaalireittien aktivointi ja lopettaminen. Dysregulaatio lipidikinasien toiminnassa liittyy erilaisiin sairauksiin, kuten syöpään, aineenvaihdunnan häiriöihin ja tulehduksellisiin tiloihin. Lääkityksen näkökulmasta PI3K-, SPHK- ja DGK -inhibiittoreita tutkitaan ja joissain tapauksissa käytetään kliinisessä hoidossa syövän ja immuunisairauksien hoidoissa.