Liitosverkostoja

Liitosverkostoja ovat verkostoja, joissa toimijat, yksiköt tai järjestelmät yhdistyvät toisiinsa liitoiksi, sopimuksiksi tai muiksi sitoviksi suhteiksi. Termi kattaa useita konteksteja, kuten organisaatioiden välistä yhteistyöverkostoa, tuotanto- ja jakeluverkostoja sekä teknisten järjestelmien integraatioita. Sanaa käytetään korostamaan yhteenliittämisen ja koordinoinnin merkitystä toiminnan tehokkuudessa.

Käyttökonteksteja on monia. Sosiaaliset liitosverkostot muodostuvat yritysten, voittoa tavoittelevien ja yleishyödyllisten toimijoiden välisistä kumppanuuksista sekä verkostoitumisesta. Taloudellisissa yhteyksissä liitosverkostot voivat olla esimerkiksi alihankkija- ja asiakkaaverkostoja sekä yritysliitot. Teknologisissa konteksteissa ne voivat tarkoittaa järjestelmien, rajapintojen tai toimitusketjujen yhteensopivuutta ja integraatiota. Poliittisessa ja kansainvälisessä käsittelyssä liitosverkostoja käytetään kuvaamaan liittoutumia, alliansseja ja yhteisiä hankkeita.

Ominaisuudet ja analyysi. Liitosverkosto muodostuu solmuista (toimijat tai komponentit) ja linkeistä (suhteet, sopimukset, yhteiset projektit). Vahvuus ja luonne linkeissä, keskeisyys (keskus toimijalla), sekä solmujen moninaisuus vaikuttavat verkoston toimintaan ja resilienssiin. Tutkimuksessa käytetään usein sosiaalisen verkostotutkimuksen periaatteita: kartoitusta, mittareita kuten keskussuuntautuneisuus ja modulaatio, sekä verkoston dynamiikan tarkastelua.

Suomessa ja kansainvälisesti liitosverkostoja tarkastellaan sekä liiketoiminnan hallinnan että teknisen suunnittelun kehyksissä, ja niitä analysoidaan usein visuaalisesti, tilastollisesti sekä simulaatioin.