Liikkuvuuden

Liikkuvuuden on suomenkielinen termi, joka viittaa sekä yksilön fyysiseen liikkumiskykyyn että laajempaan yhteiskunnalliseen ja infrastruktuuriseen siirtoon. Sanaa käytetään terveyden ja kuntoutuksen, liikenne- ja kaupunkisuunnittelun sekä sosiologian sekä politiikan aloilla. Liikkuvuuden tasoja tarkastellaan sekä yksilökohtaisten ominaisuuksien että järjestelmien puitteiden kautta.

Terveyden ja hyvinvoinnin kontekstissa liikkuvuus tarkoittaa henkilön kykyä liikkua itsenäisesti ja turvallisesti arjessa, kuten nousta sängystä, kävellä, kiivetä portaita tai käyttää apuvälineitä. Liikkuvuuden heikkeneminen liittyy usein ikääntymiseen, sairauksiin tai vammaisuuteen. Sen arviointiin käytetään toiminnallisia mittareita, kuten päivittäisten toimintojen suoriutumista, kävelyn nopeutta ja tasapainoa.

Liikkuvuus liikenne- ja kaupunkisuunnittelussa viittaa ihmisten ja tavaroiden liikkumisen sujuvuuteen ja saavutettavuuteen. Tavoitteena on turvallinen, esteetön ja ympäristöystävällinen liikennejärjestelmä sekä helppo pääsy palveluihin. Suomessa korostetaan multimodaalisuutta, kävelyä ja pyöräilyä sekä MaaS-ratkaisuja.

Sosiaalitieteissä liikkuvuus kuvaa sosiaalisen aseman muutoksia yksilön tai ryhmän elämässä. Intergenerational mobility tarkoittaa siirtymää sukupolvien välillä, intragenerational mobility muutoksia saman elämän aikana. Tutkimus tarkastelee taloudellisia ja koulutuksellisia mahdollisuuksia sekä esteitä.

Politiikassa liikkuvuuden parantaminen yhdistetään yleensä yhdenvertaisuuden, terveyden ja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Käytetään sekä toiminnallisia että saavutettavuusindikaattoreita, joiden avulla arvioidaan sekä yksilö- että järjestelmätasoa.