Levittäytymismekanismit
Levittäytymismekanismit kuvaavat tapoja, joilla taudinaiheuttajat tai muut ilmiöt siirtyvät yksilöstä toiseen tai ympäristöön. Ne muodostavat keskeisen osan tartuntatautien dynamiikan ja infoviestinnän analyysissä, ja niiden ymmärtäminen auttaa torjunta- ja ennaltaehkäisytoimien suunnittelussa sekä epidemiologisen riskin arvioinnissa.
Keskeiset mekanismit voidaan jäsentää pääkohtiin: suorakontakti (kosketus, seksuaalinen kontakti); pisarainen leviäminen (pisarat suoraan limakalvoille tai nenänieluun);
Faktorit, jotka vaikuttavat leviämiseen, ovat patogeenin ominaisuudet (transmissiivisuus, ympäristön selviytyminen), kontaktin määrä ja laatu sekä ihmisten
Esimerkkejä tunnetuista levittäytymismekanismeista ovat pisara- ja aerosolisiirto influenssassa ja SARS-CoV-2:ssa, vektorien välitteinen leviäminen malariaa tai denguea