Leikkiikä

Leikki-ikä on lapsen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen keskeinen kehitysvaihe, jossa leikki on lapsen pääasiallinen toiminta ja oppimisen väline. Ikähaarukka vaihtelee, mutta sitä käytetään yleisesti kuvaamaan noin 3–6-vuotiaita ennen koulun alkua (joillakin määritellään 3–7-vuotiaaksi).

Ominaisuuksiin kuuluu symbolinen ja roolileikki, rakentelu- ja tarinankerrontaleikit sekä kielen ja vuorovaikutustaitojen nopea kehitys. Leikki mahdollistaa lapsen kognitiivisen, sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen: lapset harjoittelevat ongelmanratkaisua, muistin käyttöä, suunnittelua sekä empatiaa ja yhteistyötä.

Leikkiin liittyy sekä vapaata että ohjattua toimintaa. Lapsi oppii sääntöjä, rutiineja ja oman toiminnan vastuullisuutta. Taitojen kehitys on usein leikin kautta, ja aikuiset voivat tarjota turvallisen ympäristön, tukea ja mallien esittämistä.

Ympäristönä leikki-ikä sijoittuu kotiin, päiväkotiin sekä esiopetukseen. Laadukas leikkiympäristö tarjoaa monipuolisia leikkimateriaaleja, tilaa ja aikuisen ohjausta sekä mahdollisuuden kohtaamiseen ja kanssakäymiseen.

Leikki-ikä päättyy käytännössä, kun lapsi aloittaa koulun, noin 6–7-vuotiaana, mutta leikin merkitys jatkuu läpi lapsuuden. Määritelmä ja käytännön painopisteet voivat kuitenkin vaihdella kulttuurin ja koulutusjärjestelmän mukaan.