Latauspisteen

Latauspisteen käsite viittaa sähköajoneuvojen lataamista varten käytettävään energianlähteeseen. Se voi olla julkinen, työpaikan omistama tai yksityisellä kiinteistöllä sijaitseva, ja se voi olla sekä sisä- että ulkotila. Latauspisteet tarjoavat sekä normaalilatausta että pikalatausta, ja lataus tapahtuu yleensä mobiilisovelluksen tai muun maksukäyttöliittymän kautta.

Teknisesti latauspisteet jaetaan AC-latauspisteisiin, joiden teho on tyypillisesti 3,7–22 kilowattia, sekä DC-pikalatauspisteisiin, joiden teho voi olla 50–350 kilowattia. Teho vaikuttaa latausaikaan sekä ajoneuvon akkuun. Euroopassa yleisiä liitäntöjä ovat Type 2 -pistoke AC-lataukseen sekä CCS2 ja CHAdeMO DC-lataukseen. Monissa ratkaisuissa käytetään CCS2:ta, ja CHAdeMOä käytetään edelleen joissakin ajoneuvoissa.

Käyttö ja maksaminen perustuvat yleensä sovellukseen, RFID-tunnisteeseen tai korttipohjaiseen maksutapaan. Hinnoittelu voi olla kilowattitunnin tai minuutin mukaan, ja monilla latausverkoilla on roaming-yhteydet, joiden avulla sama sovellus voi käyttää useita latausverkkoja.

Rakentamiseen ja käyttöönottoon liittyy sääntely sekä turvallisuusvaatimukset: latauspisteiden on täytettävä sähkö- ja turvallisuusstandardit sekä oltava mitattavissa ja raportoitavissa. Julkiset latauspisteet parantavat pääsyä puhtaaseen liikenteeseen ja mahdollistavat alueellisen energiainfrastruktuurin kehittämisen, mikä tukee siirtymää kohti vähäpäästöistä liikennettä.