Laskusuhdanteet

Laskusuhdanteet ovat taloudellisen suhdanteen vaiheita, joissa taloudellinen toiminta supistuu tai kasvu hidastuu selvästi useamman ajan jakson aikana. Tyypillisiä merkkejä ovat bruttokansantuotteen (BKT) supistuminen, investointien vähentyminen, tuotannon ja kulutuksen heikkeneminen sekä työttömien määrän kasvu. Laskusuhdanteet ovat osa laajempaa yritys- tai suhdanneluetta ja voivat vaihdella lievästä tilapäisestä hidastumisesta merkittäväksi taantumaksi.

Syitä laskusuhdanteisiin ovat muun muassa kysynnän väheneminen sekä luotonannon ja rahoituksen ehtyminen, rahoitus- ja finanssikriisit, tuotannolliset sekä ulkoiset shokit, sekä epävarmuuden vaikutukset kuluttajiin ja yrityksiin. Myös talouspolitiikan kiristykset tai velkaantumisen purkaukset voivat aiheuttaa pudotusta. Laskusuhdanteita voi edeltää tai seurata lievä kärjistymä, ja niiden vaikutukset voivat heijastua useille sektoreille samaan aikaan.

Tunnusmerkkejä ovat BKT:n taka-alasuuntautuminen, työttömyyden nousu, investointien ja kulutuksen vähentyminen sekä teollisuustuotannon ja kaupankäynnin hidastuminen. Määritelmä vaihtelee maittain: jotkut tilastotoimistot määrittelevät taantuman kaksien peräkkäisten BKT:n supistumisten perusteella, toiset käyttävät pidempiä tai laajemmin vaikuttavia kriteerejä. Rahoitusinstrumenttien hinnat ja kuluttajaluottamus voivat heilahdella ennen todellista tuotannon supistumista.

Vaikutukset voivat olla laajoja, koskien kotitalouksia, yrityksiä ja julkista taloutta. Sopeutumiskeinoja ovat rahapolitiikan keventäminen, finanssipolitiikan elvytys sekä rakenneuudistukset. Laskusuhdanteet ovat osa talouden luonnollista kiertoa, ja ne voivat valmistaa tulevaa talouskasvua kestävällä tavalla, kun rakenteelliset ongelmat korjataan ja luottamus palautuu. Esimerkkejä ajanjaksoista ovat historialliset taantumat erityisesti 1990-luvun lamassa sekä finanssikriisin jälkeinen jälleenrakennus, riippuen maasta.