Laskimotukoksen

Laskimotukos on veren hyytymän muodostuminen laskimoverenkierrossa. Yleisin muoto on syvä laskimotukos (DVT), joka kehittyy jaloissa tai lantiossa. Jos hyytymä irtoaa, se voi kulkeutua keuhkoihin ja aiheuttaa keuhkoembolian (PE).

Riskitekijöihin kuuluvat pitkäaikainen vuodelevon tai sairaalahoidon tarve, suuri kirurginen toimenpide, vammat, raskaus ja synnytys, hormonaaliset ehkäisyvalmisteet sekä estrogeenit, tupakointi, liikalihavuus sekä liikunnan puut. Perinnölliset tai hankitut alttiudet (esim. Faktor V Leiden) lisäävät riskiä. Syöpä- ja muiden sairauksien hoito voivat myös lisätä todennäköisyyttä.

Oireet riippuvat muodosta. DVT aiheuttaa yksittäisen tai molempien jalkojen turvotusta, kipua, arkuutta ja punoitusta. PE aiheuttaa äkillistä hengenahdistusta, rintakipua sekä mahdollisesti yskää; vakavimmissa tapauksissa voi ilmetä huimausta tai tajunnanmenetystä. Mikäli epäillään tukosta, hakeudu välittömästi hoitoon.

Diagnoosi perustuu kliiniseen epäilyyn ja kuvantamistutkimuksiin. DVT: duplex-ultraäänitutkimus. PE: CT-pulmona angiografia. D-dimeeri voi tukea päätöstä, mutta yksin se ei riitä.

Hoito on ensisijaisesti antikoagulanttihoitoa. Aloitusvaiheessa voidaan käyttää hepariinihoitoa, jota seuraa suun kautta otettavat antikoagulantit (esim. DOAC:t kuten rivaroksabaani tai apiksabaani). Tyypillinen hoitoaika on 3–6 kuukautta; pidempi hoito voi olla tarpeen pysyvien riskitekijöiden tai syövän yhteydessä. Ennaltaehkäisy keskittyy riskitekijöiden hallintaan, liikunnan lisäämiseen, perioperatiiviseen profylaksiin sekä tarvittaessa tukisukkiin.