Laserkeilausmenetelmiä

Laserkeilausmenetelmiä käytetään laajasti erilaisten kohteiden ja ympäristöjen tarkan kolmiulotteisen mallin luomiseen. Perusperiaatteena on lähettää laserpulssi kohteeseen ja mitata aika, joka kuluu pulssin palautumiseen takaisin laserkeilaimelle. Tämä lentoaika yhdistettynä tunnettuun valon nopeuteen antaa etäisyyden mittauspisteeseen. Tähän perustuvat erilaiset menetelmät, joita voidaan luokitella useilla tavoilla.

Yksi yleisimmistä luokitteluista perustuu keilaimen liikkeeseen ja soveltamisalaan. Liikkuvassa laserkeilauksessa (mobile laser scanning) keilain on asennettu ajoneuvoon, kuten autoon tai junaan, tai lentolaitteeseen, kuten lentokoneeseen tai droneen. Tämä mahdollistaa suurten alueiden nopean ja tehokkaan kartoituksen. Tarkkuuslaserkeilaus (terrestrial laser scanning) puolestaan sijoittaa keilaimen kiinteään pisteeseen maastossa, mikä soveltuu erinomaisesti yksityiskohtaisten ja tarkkojen mallien luomiseen pienemmistä kohteista, kuten rakennuksista tai arkeologisista kohteista. Ilmakeilaus (airborne laser scanning) toteutetaan lentokoneesta tai helikopterista käsin ja sitä käytetään usein laaja-alaiseen maaston mallintamiseen ja metsien korkeusmallien luomiseen.

Toinen luokittelutapa liittyy laserin ominaisuuksiin ja mittaustekniikkaan. Pulssilaserkeilauksessa mitataan yksittäisten lasersäteiden lentoaikoja. Vaiheensiirtomenetelmä (phase shift) soveltuu lyhyemmille etäisyyksille ja perustuu jatkuvan laserlähteen vaihesiirron mittaamiseen. Keilaimen lähettämät pulssit tai laserpisteet muodostavat tiheän pistepilven, josta voidaan työstää erilaisia datatuotteita, kuten pistepilvimallia, ortokuvia tai korkeusmalleja.