Laktuloosi

Laktuloosi on synteettinen disakkaridi, jota ihmisen ohutsuoli ei hajoita. Sitä käytetään sekä ummetuksen laksatiivina että maksasenkefalopatian hoitona. Laktuloosi ei imeydy ohutsuolessa, vaan suolistobakteerit fermentoivat sen pitkäketjuisiksi hapoiksi, kuten maitohapoksi ja etikkahapot sekä kaasuja. Tämä pH:n aleneminen suolistossa sekä ammoniakin muuntuminen ammoniumiksi vähentävät veren ammoniakkiarvoja ja helpottavat maksasenkefalopatian oireita.

Indikaatiot ja käyttäminen voivat vaihdella. Ummetuksen hoidossa laktuloosia annetaan suun kautta, tyypillinen aloitusannos on noin 15–30 millilitraa päivässä, ja annostelua voidaan tarvittaessa nostaa, kunnes saavutetaan säännölliset, pehmeät ulosteet (1–2 kertaa päivässä). Maksasenkefalopatian hoidossa annostus vaihtelee ja pyritään tuottamaan 2–3 pehmeää ulostetta päivittäin; käytössä voi olla 20–50 millilitraa päivässä jaettuna annoksiin, tai peräruiskeina käytettäessä 300–500 millilitraa peräruiskua, toistettuna lääkäriin ohjeen mukaan.

Haittavaikutukset ja varoitukset ovat yleisimmin ilmavaiva, turvotus, vatsakipu ja ripuli. Pitkäaikainen tai suurten annostusten käyttö voi johtaa neste- ja elektrolyyttitasojen häiriöihin sekä harvinaisissa tilanteissa asidoosiin. Laktuloosi voi vaikuttaa verensokeriin diabeetikoilla sen sisältämän sokerin vuoksi. Vasta-aiheita ovat muun muassa galaktosemia ja suoliston obstruktio. Raskaus ja imetys tulee arvioida yksilöllisesti aina hoitavan lääkärin toimesta.