Lainsäädäntöviitteet

Lainsäädäntöviitteet ovat kirjoitetussa tekstissä käytettäviä viitteitä oikeudellisiin säädöksiin, kuten lakeihin, asettuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin, joita sovelletaan Suomen oikeudessa. Niiden tarkoituksena on mahdollistaa säädöksen täsmällinen löytö ja oikeudellinen varmistaminen sekä edistää tieteellisen ja oikeudellisen tekstin luotettavuutta.

Viitteet muodostuvat yleensä kolmesta osasta: säädöksen nimi, julkaisuvuosi ja numero sekä viite sisältöön, kuten pykälään ja mahdolliseen momenttiin (esim. 2 mom.). Näin viitataan usein muotoon: Laki X (YYYY/NNN) 3 § tai Asetus Y (YYYY/NNN) 2 §:n 1 mom. Lisäksi viitteeseen voidaan merkitä julkaisutapa tai lähde, kuten Finlexin osoite tai virallinen säätöversio.

Käytännössä lainsäädäntöviitteet valitsevat erilaisia muotoja kontekstin mukaan: tieteellisessä kirjoittamisessa painottuvat täsmälliset viitemuodot ja luotettavat lähteet, oikeudellisissa asiakirjoissa korostuu alkuperäisen säädöksen lähde. Yleisesti käytettyjä malleja ovat sekä suomen- että ruotsinkieliset nimet, ja viitteet voivat sisältää sekä pykälän että momentin viittaukset sekä mahdolliset osat tai kappaleet.

Lähteitä etsitään pääasiassa Finlexistä, jossa lait ja asetukset ovat saatavilla hakutoimintojen avulla ja joihin liitetään pysyvät viittausnauhat. On suositeltavaa merkitä viitteeseen sekä säädöksen virallinen nimi että julkaisukanava sekä käytön ajankohta, jotta lähde voidaan tarvittaessa todentaa.