Laimentamista

Laimentaminen on prosessi, jossa liuoksen pitoisuus pienennetään lisäämällä liuotinta. Yleensä sitä käytetään laboratorio- ja lääketieteellisissä sovelluksissa, joissa on tarpeen saavuttaa määritelty konsentraatio tai kun mittausjärjestelmä ei siedä liian suuria pitoisuuksia. Keskeisiä käsitteitä ovat alkuperäinen pitoisuus C1 ja tilavuus V1 sekä lopullinen pitoisuus C2 ja tilavuus V2. Pitoisuudet pysyvät samana säilyttävän massan periaatteen mukaan, jolloin C1V1 = C2V2. Laimennuskerrointa DF käytetään mittaamaan, kuinka monta kertaa pitoisuus on pienentynyt: DF = C1/C2 = V2/V1. Esimerkiksi 1:10 laimennus tarkoittaa, että C2 = C1/10 ja V2 = 10×V1.

Soveltaminen tapahtuu seuraavasti: määritä tavoitepitoisuus C2 ja lopullinen tilavuus V2. Laske tarvittava lähtöliuoksen tilavuus V1 kaavalla V1 = (C2 × V2) / C1. Mittaa V1 tarkasti mittapipetillä ja lisää liuotinta niin, että lopullinen tilavuus on V2. Sulata tai sekoita huolellisesti ja merkitse uuteen astiaan pitoisuus sekä päivämäärä.

Laimentamista käytetään laajasti analytiikassa, kliinisessä laboratoriossa ja teollisuudessa, esimerkiksi standardien valmistuksessa, lääkevalmisteiden valmisteluissa sekä kokeellisten reaktioiden säätelyssä. Turvallisuus ja laatuvaatimukset ovat keskeisiä: käytä asianmukaisia suojavarusteita, valitse sopiva liuotin ja välineet sekä varmistu mittausmenetelmien tarkkuudesta.