Laimennusprosessin

Laimennusprosessi tarkoittaa pitoisuuden pienentämistä lisäämällä liuotinta. Tämä tapahtuu usein seuraamalla mittasuhteita, jolloin alkuperäispitoisuus C1 muuttuu haluttuun lopulliseen pitoisuuteen C2 ja lopullinen tilavuus on V2. Periaatteessa aineen määrä säilyy, joten C1V1 = C2V2, jolloin V1 on saatava alkutilavuus eli tarvittava määrä alkuperäistä liuosta ennen laimennusta.

Menetelmät ja käytännöt

Laimennus voidaan toteuttaa yhdellä vaiheella (suora diluutio) tai ketjuk Diluutointina, jossa useita peräkkäisiä laimennuksia rakentuu pienemmistä pitoisuuksista kohti tavoiteltua arvoa. Suorassa diluutiossa valitaan lopullinen tilavuus V2 ja tavoiteltu pitoisuus C2, jonka perusteella lasketaan V1. Serial-dilutionissa valmistetaan sarja peräkkäisiä, pienempiä pitoisuuksia, joita käytetään järjestelmällisesti, esimerkiksi mikrobien laskennan tai analyysien standardointiin.

Tärkeät seikat

Tarkkuus riippuu pipetoinnista, liuottimen laadusta ja tilan lämpötilasta, sillä lämpötilavaihtelut voivat vaikuttaa tilavuuksiin sekä liuosten pH- ja pitoisuusmittauksiin. Kontaminaatioiden välttämiseksi käytetään puhtaita välineitä ja oikeita käsittelytapoja. Kalkylointi on keskeistä: V1 = (C2 × V2) / C1 ja tilavuudet mitataan huolellisesti.

Sovellukset

Laimennus on keskeinen menetelmä laboratorioanalyysiissä, kliinisissä testeissä, ympäristö- ja elintarviketieteissä sekä farmakopeoissa. Se mahdollistaa optimaalisen pitoisuustason saavuttamisen analyysien luotettavuuden parantamiseksi. Esimerkkejä ovat standardien valmistus, herkkyyskaarten laajentaminen ja näytteiden vertailu mittausmenetelmiin.