Labiodentaalit

Labiodentaalit ovat konsonantteja, jotka syntyvät, kun alahuuli koskettaa yläetuhammasta. Kansainvälisen foneettisen liiton (IPA) mukaan ne ovat labiodentaaleja äänteitä ja voivat ilmetä eri tavujärjestelmissä. Yleisimmät labiodentaalit äänteet ovat frikatiivit [f] (äänetön) ja [v] (äänekäs). Nämä kaksi äännettä ovat maailmanlaajuisesti yleisiä, ja niitä esiintyy monien kielten, kuten englannin, saksan, hollannin ja ranskan, puheessa.

Harvinaisempi labiodentaalinen nenä [ɱ] esiintyy joissakin kielissä fonemina tai allofonina; se syntyy, kun alahuuli koskettaa yläetuhammasta ja ilma kulkee nenän kautta. Lisäksi [ʋ] on äänellinen labiodentaalinen aproximaattori, jota esiintyy joissakin kielissä ja joka voidaan tulkita frikatiivin sijaan.

Labiodentaalit voivat esiintyä sekä yksittäisinä äänteinä että osana laajempaa äänneinventaaria. Ne kontrastoivat usein bilabiaalien ja dentaalisten (tai alveolaarien) äänteiden kanssa, ja niiden olemassaolo sekä taajuus vaihtelee kielestä toiseen. Labiodentaalit tarjoavat merkittäviä vihjeitä sekä artikulaatiosta että puheen havainnoinnista, ja ne ovat tärkeä osa monien kielten konsonanttijakaumaa.