Läpivirtauteen

Läpivirtauteen on termi, jota käytetään hydrologiassa, geotekniikassa ja ympäristötieteissä kuvaamaan nesteen, yleensä veden, siirtymistä läpäisevän aineen läpi yhdeltä reunalta toiselle. Ilmaisussa viitataan tilanteeseen, jossa neste kulkee huokosten, kanavien tai muiden siirtoreittien kautta, johtuen hydraulisesta gradientista sekä aineen hydraulisista ominaisuuksista.

Läpivirtaus voidaan tarkastella sekä maaperän että rakennus- tai ympäristötekijöiden kontekstissa. Keskeisiä ominaisuuksia ovat läpäisevyys tai hydraulinen johtavuus sekä geologiset tai rakennustekniset rajapinnat, jotka vaikuttavat virtaavan aineen vastukseen. Darcy’n lain kaltainen periaate kuvaa, miten gradientti ja materiaalin ominaisuudet yhdessä määrittävät läpivirtausarvon: suurempi gradientti tai suurempi johtavuus -> suurempi throughflow.

Käytännön sovelluksissa läpivirtauteen kiinnitetään huomiota esimerkiksi jätehuoltoon liittyvissä suojakerrosten, vesieristysten ja pohjaveden sekä sadeveden hallinnan suunnittelussa. Läpivirtaus voi olla sekä jatkuvaa että ajoittaista, ja se voi ilmetä sekä veden että kaasun siirtävänä.

Tärkeitä käsitteitä ovat permeabiliteetti (läpäisevyys), hydraulinen johtavuus, gradientti sekä anisotrooppiset ominaisuudet. Läpivirtauteen-termillä viitataan yleisesti nesteen liikkuvuuteen läpäisevän aineen sisällä, ja sen tarkka merkitys riippuu kontekstista.