Lämpömassavirtausmittareita

Lämpömassavirtausmittareita, tunnetaan myös nimellä lämpömassamittarit, käytetään nesteiden tai kaasujen massavirtausnopeuden mittaamiseen. Ne perustuvat lämpöön perustuvaan mittausperiaatteeseen, jossa virtaavan aineen lämpötilan muutoksia hyödynnetään virtauksen kvantifioinnissa. Yleisimpiä tyyppejä ovat suoravirtausmittarit ja ohitusvirtauksen lämpömassavirtausmittarit. Suoravirtausmittareissa anturit asetetaan suoraan putkistoon virtaavan aineen sisään, kun taas ohitusvirtauksen mittareissa pieni osa virtaavasta aineesta johdetaan mittauskammioon.

Mittausperiaate perustuu useimmiten kahden lämpötila-anturin käyttöön. Toinen anturi on lämmitetty ja toinen mittaa aineen lämpötilaa. Kun aine virtaa anturien ohi, se vie lämpöä lämmitetystä anturista. Mitä suurempi massavirtausnopeus, sitä enemmän lämpöä aine siirtää pois. Lämpömassavirtausmittarit voivat olla joko vakioanturilämpötilalla (Constant Temperature Anemometer, CTA) tai vakioanturiteholla (Constant Power Anemometer, CPA) toimivia. CTA-laitteissa lämmitetty anturi pidetään jatkuvasti samassa lämpötilassa säätämällä sen tehoa, kun taas CPA-laitteissa anturille syötetään jatkuvasti sama teho ja mitataan sen lämpötilan nousua.

Lämpömassavirtausmittareita käytetään monissa teollisissa sovelluksissa, kuten prosessien valvonnassa, ilmanvaihdon säätelyssä, polttoaineenkulutuksen mittauksessa ja kaasuputkistojen virtauksen seurannassa. Niiden etuja ovat kyky mitata suoraan massavirtausta ilman paineen ja lämpötilan kompensointia, sekä kyky toimia ilman liikkuvia osia, mikä vähentää kulumista ja huoltotarvetta. Mittaustarkkuuteen voivat kuitenkin vaikuttaa ympäristöolosuhteet ja aineen ominaisuuksien muutokset.